Muistoja. Kaivoin muutaman aarteen esille, otin kynän ja leikin niillä vähän aikaa. Syntyi uusia runoja:

***

Tyhjän tien kulkijat, nuo nomadit pöytäni äärellä.
Kuuntelen tarinoita.
Yht´äkkiä välähdys Hänen läsnäolostaan
 käden liikkeessä
 tai railakkaassa vitsissä.
Kuppini täyttyy.

Kalliolla pieni kukka
minkä tahansa tuulen tuiverrettavissa.

Korvallani kaislojen laulu,
vatsani alla graniitin lämmin salaisuus
ja kielelläni suolan maku.
Hiljaista liikettä.

Jos kuolet joka hetkelle,
ei mitään voi koskaan ottaa sinulta pois.

Pääsiäismaanantaina tipahti oheinen Wendell Berryn runo taianomaisesti postilaatikkooni. Sehän on melkein kuin jatkoa omalle 7. päivän runolleni!

Oikea Työ

Voi olla, että kun emme enää tiedä mitä tehdä,

olemme löytäneet oikean työmme,

ja kun emme enää tiedä mihin suuntaan mennä,

olemme löytäneet todellisen polkumme.

Hämmentymätön mieli ei ahkeroi.

Ja vain kivinen koski laulaa.

Wendell Berry
(Kootut Runot)

LANKAPYÖRÄ

Sinä et ole se,
joka kääntyi pois ja unohti.

Sinä nousit.
Oksensit.
Sitten jatkoit matkaa.

Kaikki on auki ja sinun.
Sekin, mitä et vielä näe.

Alussa, ohuen langan päässä,
on Lähde.

Sinä kuljetat lankaa.

Kirjoitti Tosha pääsiäisenä 2007