Tarkoitus oli hyvä. Sitten tuli todellinen todellisuus vastaan: kesäteatteritreenit, 

palstamaan muokkaus, kevätkylvöt, taimien hoito, alustavat kitkemiset. 

Koko kuuman varhaiskevään tohina. 

Kesäkuun 11 Pekka Töpöhäntää.

Tarinointi jäi, samoin aktiivinen kuvaaminen ja kaikenlainen blogiin fiilistely. 

Ja nyt on kohta heinäkuu. 

Nämä muutamat kuvat kertokoot kuitenkin JOTAIN ;)

Lehtikaali on itänyt, kasvanut ja reikiintynyt. Tuho! Opetus: käytä harsoa. 

Vieressä mangoldi nousee kauniisti.

Kotona siemenistä kasvatetut kurpitsan taimet kasvavat hirveätä vauhtia, kuten aina. 

Kohta puhkeavat ensimmäiset kukat. Toivon saavani taas runsaan sadon pyöreätä Chiaroa ja ehkä myös kermanvalkoista "ufokurpitsaa" Patissonia. Muutama "taviskin" on maassa. 

Ruusupapu ei ole kunnolla itänyt. Luulenpa, että upotin pavut liian syvään. Vain yksi on noussut. Appelsiinitimjamia ei myöskään näy.

Pinaatti "Reddy" itää harvakseltaan ja kasvaa aika laiskasti. 

Silpoydinherneen kylvin aika myöhään keskelle vanhaa yrttimaata piparmintun ja mäkimeiramin väliin. Pienet alut jo näkyvät. Miten mahtaa herneiden tuossa seurassa käydä?

Mintuthan kiemurtelevat maan sisässä joka puolelle! 

Luulenpa, että maaperä palstallani on päässyt joissain kohdin vähän köyhtymään. 

Syksyllä pistän toimeen kunnon kalkituksen! 

Kaverilta saatua puuntuhkaa ei ole ollut riittävästi sitä korvaamaan.

Ylläoleva kuva on viime lokakuulta. Mansikan taimet oli siirretty uuteen paikkaan

ja maa rakkolevällä perusteellisesti katettu. Tuo osa palstaa toimii hyvin. 

Keväällä näytti tältä. Mittasin mansikkamaan happamuuden: lievästi hapan 6+  ...

Nyt on valtavasti jo mansikoissa raakileita :) 

No huh. Tulipahan jaettua!

AIKA ALOITTAA - KATSE TAAKSEPÄIN

Mitä edellisestä kesästä on vielä jäljellä? Pakastettuja punaisia viinimarjoja ja vadelmia, vadelmahilloa ja erittäin salaisen sekoituksen viinimarjasosetta nimeltä "Coumée" - tai reilusti vaan "Kumee"... oudon nimen syntyhistoriaan palaan ehkä myöhemmin. Kuivattuja yrttejä on kaappi pullollaan; on nokkosta ja sen siemeniä, mäkimeiramia, salviaa, piparminttua, omenaminttua ja muutakin villiminttua, iisoppia, siankärsämöä, vadelman lehtiä ja horsmateetä.

Ituperunoita on jääkaapin perällä. En uskalla edes kurkistaa pussiin, etteivät ne saisi ennenaikaista valoa. Harmittaa, kun ei tässä v. 1996 rakennetussa vuosaarelaisessa kerrostalossa ole kylmäkellaria (v. 1976 rakennetussa järvenpääläisessä oli) ja siinäpä suurin syy siihen, etten viitsi juureksien viljelyyn juurikaan panostaa. Perunat säilyivät syksyllä parvekkeella muutaman kuukauden.

Kuvassa on viime syksynä itse valmistamaani siankärsämöuutetta, pienissä pulloissa. 

Kukatkin olivat omalla palstalla viljeltyjä. Tämä oli ensimmäinen kokeiluni, ja hyvin onnistui! Uuttamiseen tarvittava 80 % Saaremaa-vodka tuotiin Tallinnasta. Mahtava homma, että sitä sieltä saa. Siankärsämö eli "hurstinkukka, akantupakki, pietarinkukka, aivastusjuuri, pyörtänäpöllö" on tiettävästi ihan yhtä hyvä immuunipuolustuksen vahvistamiseen kuin punahattu-uutekin (Echinaforce). Tuo niin kovin tavallinen ja päällisin puolin mitättömän oloinen "rikkakasvi" siankärsämö on myös hyväksi ruoansulatukselle, maksan puhdistamiseen, verenpaineeseen ja moneen, moneen muuhunkin tarkoitukseen! Aivan mahtava rohto siis. Oppini tästä ja monesta muustakin yrtistä olen hankkinut mm. Frantsilan yrttitilan perustajan, Virpi Raipala Cormierin kirjasta "Luontoäidin kotiapteekki" sekä Henriette Kressin kurssilta, kirjoista ja nettisivuilta: http://www.henriettes-herb.com/fi/index.html.

Viime kesä oli hyvä valkosipuleille, ja niitäkin on vielä jonkin verran jäljellä. Valkosipuleita on riittänyt lahjaksi monille. Alla kuva siskontytön joululahjasipulista :)

Vielä viime lokakuinen kuva uudesta valkosipulipenkistäni, johon olen istuttanut itusilmuja ja kynsiä ... näiden kanssa menen aina vähän sekaisin, että kuinkas se viljelyrytmi taas etenikään? Onneksi olen piirtänyt kartan! Kyllä sen sitten näkee, kun vartta alkaa pukkaa, että mitä sieltä on tulossa! Olen aikalailla holtiton palstaviljelijä, harrastan sekaviljelyä ja vuoroviljelyä ja kaikkea "vähän sinnepäin", huhkin ja roiskin ja teen kokeiluja. Mutta on antoisaa! Kosketus maahan on niin tervehdyttävää. Siitäkin lisää myöhemmin.

Uuden valkosipulipenkin kohdalla oli neljä vuotta mansikkamaa. Mansikat ovat nyt saaneet uuden paikan, jossa ne toivottavasti taas tekevät hyvää satoa. Mansikoita on aina tullut hyvin.

Katetta on tullut huiskittua näköjään, olkea ja syksyn (omenapuun) lehtiä. Kanankakkaa on pohjalla lannoitteena. Ihan kihisen jo uteliaisuudesta, että millaisena tämän penkin keväällä löydän ja kuinka hyvin uusi paikka toimii! Lajike on erittäin vahva, enkä siitäkään tiedä sen enempää kuin että se on liikkunut täällä lahjana viljelijältä toiselle. 

Tästä tämä taas lähtee. Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo on jo pudonnut postiluukusta! Jibii!

Hengittää syvään,

päästää irti.

Ottaa rennosti.

Ja sitten vaan näkee unia.

http://www.littlepersia.se/flash/molavi.html

Ikuinen kaipaus ...

Ei ole runoa,

ja jos vaikka onkin,

se runo ei ole.

Muistoja. Kaivoin muutaman aarteen esille, otin kynän ja leikin niillä vähän aikaa. Syntyi uusia runoja:

***

Tyhjän tien kulkijat, nuo nomadit pöytäni äärellä.
Kuuntelen tarinoita.
Yht´äkkiä välähdys Hänen läsnäolostaan
 käden liikkeessä
 tai railakkaassa vitsissä.
Kuppini täyttyy.

Kalliolla pieni kukka
minkä tahansa tuulen tuiverrettavissa.

Korvallani kaislojen laulu,
vatsani alla graniitin lämmin salaisuus
ja kielelläni suolan maku.
Hiljaista liikettä.

Jos kuolet joka hetkelle,
ei mitään voi koskaan ottaa sinulta pois.

Pääsiäismaanantaina tipahti oheinen Wendell Berryn runo taianomaisesti postilaatikkooni. Sehän on melkein kuin jatkoa omalle 7. päivän runolleni!

Oikea Työ

Voi olla, että kun emme enää tiedä mitä tehdä,

olemme löytäneet oikean työmme,

ja kun emme enää tiedä mihin suuntaan mennä,

olemme löytäneet todellisen polkumme.

Hämmentymätön mieli ei ahkeroi.

Ja vain kivinen koski laulaa.

Wendell Berry
(Kootut Runot)